Pullup & nojavaaka progression.

Matka kohti vahvaa leuanvetoa jatkuu. Tänään tuli kokeiltua vanhaa maksimia 45kg ja kohtuu helposti se meni. Tosin leuanvedossa ero hyvällä ja huonolla päivällä on henkilökohtaisesti älytön. Eilen oli siis kohtuu hyvä päivä. Paino lähtee liikkeelle vahvasti ja viimeinen rutistus on se vaikein. Periaatteessa ihan hyvä juttu yhdenkäden versiota varten se räjähtävä lähtö, mutta pitänee keskittyä ihan raakaan voimaan tässä muutamia kuukausia. Tähtään siihen 60%-65% lisäpainolla leuanvetoon ja sitten ollaan kovilla. Realistinen, hieman optimistinen arvio onkin, että onnistuu tänä vuonna.

Bonarina nykyinen  taso nojavaa:n suhteen. Meillä salilla nykyään tollainen voimisteluteline, missä on hyvä treenailla sitä. Formi on hyvin kaukana puhtaasta nojavaa:sta. Kädet ei mene suoraksi, selkä taipuu ekan toiston jälkeen ja jalat on koukussa. Mutta silti kehitystä on tapahtunut.

Syntejä syviä.

Takana aktiivinen treeniviikko. Kaikki perusvoimaliikkeet (kyykyt, mavet, pystypunnerrukset), 4x sparripäiviä + eilinen hyppynarupäivä (kyllä. pelkkää hyppynarua) jätti jälkensä ja nyt paikkoja kolottaa. Minulla on menossa tässä tälläinen kokeilu, että miten hyvin tuloksia tulee, kun treenaa yhtäaikaa lajitreeniä ja voimaharjoittelua. Minun tulisi pohtia hyvää jaksoittelua tälle treenille. Esimerkiksi 3x painia viikko ja 2-3 voimaharjoittelua. Kaikki nämä siis eri päivinä nykyisen paini+punttipäivän sijaan.

Tämä viikko lähtenyt muutenkin hieman eri tavalla käyntiin. Seuramme perustajajäsen ja pitkän linjan kamppailuvaikuttaja lähti keskuudestamme ja tämä on saanut minut pohtimaan paljon elämää ja harjoittelua. Itse tulee treenailtua todella kovaa ja sen vastapainona on yleensä todella kovat huvit. Hyvinvointi kulkee aika pitkälti aaltoliikettä. Välillä vireys on hyvä ja tehot irtoaa kropasta. Yhä useammin tosin väsyttää ja selkä piruilee. Treeneissä on kiva käydä, mutta välillä väliin jätetty treeni aiheuttaa suurta stressiä. On hyvin vaikeata suoda itselleen sitä kropan tarviamaa lepoa, vaikka sen pystyy itselleen järkeilemään.

Nykyisin omat tavoitteeni on olla hyväkuntoinen ja hyvinvoiva vanhempanakin. Kestävä kehitys ennenkaikkea. Sekondaarinen tavoite on olla vahva. Pitkän ajan tavoitteina onkin yhdenkäden leuka, maastaveto 200kg, etukyykky 150kg tjsp. Lajitavoitteina on aina kehittyä periaatteella "mulla on pirun hyvä giljotiini, mutta se voisi olla vielä parempikin". Nämä kaikki on varmasti saavutettavissa ja vielä silleen, että ei polta kynttilää molemmista päistä. Ehkä sen tässä joku päivä vielä tajuaa :)

Ensi viikolla suuntaankin jo itävaltaan lautailureissulle, joten väliviikon pääpaino on vaikkapa lihashuollossa ja hifistelyssä.